Kokosin jokin aika sitten viime kesän karhuilureissusta lyhyen videokoosteen, ja tässä se nyt on. Suosittelen karhunkatselua lämpimästi kaikille. Tuntuu käsittämättömän hienolta nähdä näitä upeita eläimiä niiden omassa ympäristössä. Lisäksi karhujen näkeminen voi parhaimmillaan murtaa joitakin myyttejä, lievittää pelkoja ja herättää aivan uudenlaista kunnioitusta näitä eläimiä kohtaan.
Minulle tällainen myytinmurtumis/-pelonlievityshetki oli, kun yön tultua emokarhu johdatti kolme pentuaan pois suolta. Opas sanoi, "she is leaving and so are we", ja sitten lähdimme kojusta autoillemme. Karhu oli vielä varsin lähellä, vaikka emme voineetkaan nähdä sitä. Minulle on aina opetettu, että emokarhu on vaarallisin asia Suomen metsissä, ja annettu ymmärtää, että sellaisen kanssa ei kannata missään nimessä joutua lähekkäin. Kuitenkin lähdimme katselukojusta melkein heti emon poistuttua näköpiiristä. Ja nyt kun ajattelee - miksi karhu olisi ollut meille uhka? Ei sillä ollut tarvetta hyökätä, vaan tarve viedä pentunsa pois meidän ulottuviltamme.
Lisäksi suolla oli silloin seisova, kuuma päivä. Tavallisesti karhuja näkyy enemmän, mutta nyt niitä kävi suolla kuusi. Muutamat niistä liikkuivat suolla hyvin varovasti ja epäröiden. Opas kertoi, että karhut haistavat meidät ja ovat siksi varuillaan. Minulle konkretisoitui lopultakin se, mitä olen aina kuullut hoettavan: karhu väistää ihmistä. Jos pidät sen verran ääntä, että karhu tietää sinun liikkuvan metsässä, et varmasti kohtaa sitä.
Olen edelleen hyvin onnellinen ja kiitollinen karhunkatselureissusta. Kiitokset Karhu-Kuusamolle. Toivon pääseväni pian takaisin!
