Arkea ja vähän juhlaakin

Tällä viikolla juhlin molempien isoäitieni syntymäpäiviä. Olen koittanut selvittää ikäviä paperiasioita ja jännittänyt, tuleeko pääsykoekutsua. Vielä ei ole kuulunut. Koitan kovasti olla toivomatta. Ennakkotehtävät on tehty ja on myöhäistä jossitella. Perjantaina lähdetään ajelemaan pohjoiseen toisen isoäidin luo. Paperisätkyjen keskellä raha-asiat hiukan huolettavat. Odottelen, että pääsen jatkamaan haidokkarin kuvauksia. Siihen liittyen olen lähetellyt paljon pelottavia sähköposteja. On huolta läheisistä. Miten voi tuntua yhtä aikaa hektiseltä, ja yhtä aikaa siltä, ettei saa mitään aikaan?

Tänä aamuna kahvit keitettyäni huomasin, että yön aikana oli tapahtunut eräs pieni tragedia. Ikkunani oli ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Mielestäni näky oli sen verran arkisen surullinen ja koskettava, että halusin siitä kuvan.

Olen viime aikoina kiinnostunut yhä enemmän ruoanlaitosta, leipomisesta ja sen sellaisesta. Se on kuitenkin yksin asuvalle vähän kaksipiippuinen harrastus. Hyvä ruoka on jotain, joka tekee mieli jakaa, eikä kakkuja terveydenkään puolesta kannata itselleen leipoa. Onneksi olemme ottaneet ystäväni kanssa tavaksi laittaa silloin tällöin yhdessä ruokaa. Jotain vähän parempaa kuin arkena, uusia makuja, uusia yhdistelmiä. Ensimmäinen kokeilu oli karamellisoitu appelsiini-viikuna -salaatti, katkaravut ja hummus. Oli hyvää ja oli kivaa.

Liityin Kinuskikissan sivuille ja perustin sinne oman leipomon nimellä Bambuhai. Ajattelin, että siitä saa kivasti uusia sävyjä harrastukseen - mukava yhdistelmä keskustelua, kokeiluja, kokkausta ja valokuvausta. 

Kaiken harmauden keskellä huumorin pilkistyksiä tarjoavat kissani, joista toinen - jaksan väittää vuodesta toiseen - on hölmöin kissa, mitä voin kuvitella. Vai mitä tällaisesta elukasta pitäisi ajatella?

Jago rentoutuu sohvalla.

Iloista pääsiäistä

Logiikoita on monenlaisia. Erään logiikan mukaan, joka ehkä on monimutkainen, mutta ei missään tapauksessa väärä, on täysin luonnollista siivota puoli kahdelta yöllä, koska huomenna tulee vieraita ja kolmeen viikkoon ei ole viitsinyt edes tiskata. 

Näin aloitettiin päivitys hieman väännellyllä lainauksella Muumipapasta ja merestä. Pääsiäinen on sujunut mukavasti. Pitkänä perjantaina olin kannustamassa veljeäni uimakisoissa ja viikonlopun olen viettänyt rakkaiden sukulaisten luona herkkuja syöden ja munia maalaten. Muutama vuosi takaperin elelin silloisten opintojen vuoksi varsin kaukana ystävistä ja sukulaisista, ja pääsiäistäkin piti tietysti viettää yksin, mutta munia maalasin silloinkin yksinäisyydestä huolimatta. Tuollaista kissa- ja kukkamunaa syntyi silloin. (Tämän vuoden munat ovat vielä kuivumassa.)

Tänä vuonna käsi tutisi melkoisesti, mikä lie väsymys/stressi syynä, ja meni enemmän läträämisen kuin maalaamisen puolelle, mutta mukavaa oli.

Serkkuni lupasi piipahtaa huomenna. On ihana pitkästä aikaa viettää hänen kanssaan aikaa. Koti tosin on ollut sellaisen kaaoksen vallassa, ettei sitä kehtaa näyttää - no - kenellekään. Niinpä tartuin tiskiharjaan ja huljautin pois puolitoistatuntisen tiskin. Olen viime aikoina piirtänyt melkoiset määrät luonnoksia, jotka ovat lojuneet pitkin pöytiä ja kasautuneet lattioille. Siivosin ne ja vanhat laskut pois pyörimästä - paperikassillinen täyttyi. Pyyhin pölyjä ja heitin rätin menemään. Huomisaamuksi jäi kissankarvapallojen imurointi - imuria kun ei oikein kehtaa hurruttaa kahden aikaan yöllä, vaikka hipihtävällä opiskelija-alueella asuukin.

Kello on puoli kolme ja tästä voisi vaikka mennä nukkumaan. Sängyssä lojuu kaksi kissaa onnellisesti poikittain. Vielä kun raaskisi yrittää siirtää niitä.