Arkea ja vähän juhlaakin

Tällä viikolla juhlin molempien isoäitieni syntymäpäiviä. Olen koittanut selvittää ikäviä paperiasioita ja jännittänyt, tuleeko pääsykoekutsua. Vielä ei ole kuulunut. Koitan kovasti olla toivomatta. Ennakkotehtävät on tehty ja on myöhäistä jossitella. Perjantaina lähdetään ajelemaan pohjoiseen toisen isoäidin luo. Paperisätkyjen keskellä raha-asiat hiukan huolettavat. Odottelen, että pääsen jatkamaan haidokkarin kuvauksia. Siihen liittyen olen lähetellyt paljon pelottavia sähköposteja. On huolta läheisistä. Miten voi tuntua yhtä aikaa hektiseltä, ja yhtä aikaa siltä, ettei saa mitään aikaan?

Tänä aamuna kahvit keitettyäni huomasin, että yön aikana oli tapahtunut eräs pieni tragedia. Ikkunani oli ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Mielestäni näky oli sen verran arkisen surullinen ja koskettava, että halusin siitä kuvan.

Olen viime aikoina kiinnostunut yhä enemmän ruoanlaitosta, leipomisesta ja sen sellaisesta. Se on kuitenkin yksin asuvalle vähän kaksipiippuinen harrastus. Hyvä ruoka on jotain, joka tekee mieli jakaa, eikä kakkuja terveydenkään puolesta kannata itselleen leipoa. Onneksi olemme ottaneet ystäväni kanssa tavaksi laittaa silloin tällöin yhdessä ruokaa. Jotain vähän parempaa kuin arkena, uusia makuja, uusia yhdistelmiä. Ensimmäinen kokeilu oli karamellisoitu appelsiini-viikuna -salaatti, katkaravut ja hummus. Oli hyvää ja oli kivaa.

Liityin Kinuskikissan sivuille ja perustin sinne oman leipomon nimellä Bambuhai. Ajattelin, että siitä saa kivasti uusia sävyjä harrastukseen - mukava yhdistelmä keskustelua, kokeiluja, kokkausta ja valokuvausta. 

Kaiken harmauden keskellä huumorin pilkistyksiä tarjoavat kissani, joista toinen - jaksan väittää vuodesta toiseen - on hölmöin kissa, mitä voin kuvitella. Vai mitä tällaisesta elukasta pitäisi ajatella?

Jago rentoutuu sohvalla.