Lähtölaskenta

Ylihuomenna olen Etelä-Afrikassa. Olen kaksi päivää ryntäillyt sinne tänne tekemään viime hetken ostoksia, tapaamaan ihmisiä, joita ei hetkeen näe ja hoitamaan pankkijuttuja. Tänään siivosin asunnon, jotta olisi elokuussa kiva palata ja jotta kasvien kasteluun lupautunut isäni ei hukkuisi pölypalloihin ja kissankarvoihin. Huomenna vien kissat serkulleni hoitoon. Kamerat ovat latautumassa. Puhelin pitää ladata ja kirjoittaa varmuuden vuoksi kaikki tärkeät numerot ylös. Pakkailin laukkua valmiiksi, ja se tuntuu kamalan raskaalta, vaikka sisällä ei ole kuin muutama vaatekerta ja hiukan perushygieniatarvikkeita. Jännittää vähän, koska en omista (toimivaa) vaakaa, enkä haluaisi joutua maksamaan ylimääräistä liikapainosta.

Jännittää muutenkin. En ole ikinä ennen matkustanut Euroopan ulkopuolella, ja Euroopassakin vain perheen tai kaverin kanssa, ja nyt lennän kahden mantereen ja valtameren yli yksin. Ei matka mitään, mutta jännittää, miten asiat lähtevät rullaamaan paikan päällä. Kuukausi ei ole aivan lyhyt aika, jos ei nyt pitkäkään. Mutta joskus kai jokainen asia pitää tehdä ensimmäistä kertaa. Kadehdin hiukan serkkuani, joka on niin tottunut reissaaja, ettei hätkädä vähästä, eikä varmaan paljostakaan. 

Rahan käytössä on varmasti hiukan opettelua. Luultavasti en uskalla ostaa mitään, kun pelkään, että raha loppuu kesken. Jos pankkikortti toimii, ei ole hätää. Sen pitäisi kyllä toimia. Tarkistin. 

Jonkin verran pyörittelen myös sitä kuuluisaa mitä jossia. Mitä, jos sattuu jotain? Mitä, jos lopakko tai passi varastetaan? Mitä, jos joudun onnettomuuteen? Ja ennen kaikkea kiusallisen ala-astemaista mitä, jos kukaan siellä ei tykkää musta! No, ainakin mulla on hyvä matkavakuutus varkauksien ja onnettomuuksien varalta. Onneksi työskentely alkaa ilmeisesti jotakuinkin heti.

Pitää muistaa ottaa sanakirja mukaan! Varmuuden vuoksi. Aaaagh. Jännääääää!!!