Sain tänään pääsykoetuloksen - 7. varasija, eli tähän kyseiseen kouluun ei mitään toivoa päästä sisään. Ensireaktioni oli oikeastaan aika hauska: kädet ja jalat menivät aivan kylmiksi ja mielen valtasi jonkinlainen turtumus, ei tuntunut oikein miltään. Turtumuksen aikana ajattelin, että tässä myöhemmin tänään tulen luultavasti itkemään, joten parasta varmaan poistaa piilolinssit vielä, kun ei itketä. Niinpä poistin ne.
Pitihän sitä sitten muutama pettymyksen kyynel tirauttaa, mutta kaiken kaikkiaan olo on helpottunut, kun tulos lopultakin tuli. Nyt voin taas keskittyä tulevaisuuteen. Voin nauttia Afrikan matkasta. Voin tähdätä jonkin. Eikä 7.varasija oikeastaan ole viileämmin ajatellen ensikertalaiselta huono tulos, se ei vain ikävä kyllä ole tarpeeksi hyvä. Toivottavasti vielä joskus pääsen sisään asti. Ylihuomenna soitan koululle ja pyydän tehtävistäni palautetta, jotta tiedän, mihin kannattaa seuraavalla kerralla keskittyä (mikäli pääsen uudestaan pääsykokeisiin) ja mitä pitää kehittää. Luulen, että haastattelu meni minulta melko huonosti ja sen merkitys oli 50% viimeisen vaiheen pisteistä.
Onneksi minulla on läheisiä, jotka tukevat ja kannustavat. Iloisia uutisia hauista kuitenkin sen verran, että rakas ystäväni pääsi opiskelemaan unelma-alaansa. Olen hänen puolestaan todella iloinen.
Viikon päästä lähden Etelä-Afrikkaan! Oaaaaagh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti