Puolivälitiedote

En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Sekä töitä, että kaikkea hieno on ollut melkoisesti. Säät ovat olleet nyt aika huonot, joten emme tällä viikolla ole juuri päässeet merelle. Kävimme paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä Mandela-päivänä siivoamassa, maalaamassa ja ulkoiluttamassa eläimiä. Kävimme Cape Agulhasilla ja viiniretkellä. Tänään oltiin taas merellä.

Tänään olin surkean merisairas ja muutenkin meni veneellä vähän kökösti. Tiputin vahingossa täyden pahoinvointipussin polvilleni (merisairaana käsistä ja jaloista menee voimat ja tulee helposti aika kömpelöksi). Pussi ei onneksi auennut, eikä siten sotkenut paikkoja, mutta säikähdin ja kirosin vahingossa englanniksi, ja kippari sattui kuulemaan ja suuttui minulle. Ymmärrän hyvin, asiakkaiden kuullen ei missään nimessä saa kirota. Merisairaus ja kiukun kohteena oleminen vei jossain määrin voimat ja kun päästiin takaisin mökeille, halusin torkuille. Oli puhetta, että myöhemmin illalla tilattaisiin pitsat, joten kerroin koordinaattorille, joka tekisi tilauksen, millaisen pitsan haluaisin. Hetkeä myöhemmin kiersi tilauslista, joten kirjoitin tilaukseni siihen. Kun koordinaattori sitten tuli joidenkin tuntien päästä pitsojen kanssa, hän oli ilmoittanut tilaukseni ravintolaan kahdesti, joutunut maksamaan ravintolassa ylimääräistä ja oli minulle vihainen. Yksi mukava belgialaispoika osti ylimääräisen pitsan.

Tämän päivän töpeksinnän jälkeen on vähän koti-ikävä. Kaikki hankaluudet ovat olleet pikkujuttuja, mutta kun on istunut neljä tuntia oksentamassa, eikä saa olla hetkekään yksin, ne tuntuvat isoilta. En tiedä, onko tämä joku suomalaisjuttu, mutta kaipaan tosissani jonkin verran yksityisyyttä. Meillä on täällä todella mukavat mökit, joissa nukkuu enimmillään kuusi ihmistä kerrallaan (2/huone), sekä päähalli, jossa vietetään päivisin aikaa ja josta käsin kaikki toiminta organisoidaan. Valitettavasti aikatauluja päivän toimille ei veneretkiä lukuun ottamatta käytännössä ole, tai ne ovat hyvin joustavat ja pomppuisat. Sanotaan vain, että "tossa jossain kohtaa lähdetään ulos syömään", tai "myöhemmin illalla on ehkä esitelmä." Toisin sanottuna kaikki vapaa-aika pitäisi viettää päähallissa 25 toisen ihmisen kanssa, jos haluaa pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtuu ja milloin, ja se ei minulta oikein luonnistu. Haluan olla ainakin tunnin päivässä itsekseni. Yksin ei saa turvallisuussyistä lähteä kävelylle. Ainut tapa olla hetki rauhassa on hakeutua omaan mökkiin, kun muut ovat päähallissa, mikä vaikuttaa monista muista kulttuureista tulevilta helposti aika epäkohteliaalta - ja silloin tippuu kärryiltä siitä, ollaanko juuri NYT lähdössä kauppaan tai ravintolaan milloin minnekin. 

Sellainen pieni pahanmielenvuodatus. Yleisesti on ollut kyllä todella hienoa, eikä yhtään houkuta lähteä parin viikon päästä kotiin. Olen saanut kuvattua jonkin verran materiaalia dokumenttiin. Nyt on tosiaan oltu niin vähän merellä, ja olen ollut niin sairas, että kuvaaminen ei oikein ole onnistunut, mutta jospa se taas tästä. Ensi viikolla pääsen haastattelemaan henkilökuntaa konservointi- ja tutkimustyöstä!