Tänään oli taas mahtava päivä. Olemme kohta lähdössä syömään. Saamme joka sunnuntai läheisessä baarissa ilmaisen illallisen, koska perjantaisin vapaaehtoiset menevät sinne istumaan iltaa ja mitä ilmeisimmin kuluttavat tolkuttoman määrän rahaa. Minä en ole vielä mennyt (en oikein viihdy baareissa ja tulen helposti vähän yksinäiseksi, kun ihmiset ympärilläni ovat humalassa), mutta ensi perjantaina ajattelin lähteä mukaan katsomaan, millainen meininki siellä on. Viime perjantaina kämppikseni tuotiin takaisin kantamalla...

 Mutta tosiaan, veneellä oli tänään todella hienoa. Hait olivat vilkkaalla päällä, ja asiakkaina oli ilmeisesti rugby-joukkue, 20 äänekästä nuorta miestä täynnä riemua ja uhoa ja ääntä. Joka kerta, kun hai hyökkäsi kohi syöttiä iso sakki huusi riemusta.

Aallokko oli lempeä, enkä minä vaihteeksi oksentanut kertaakaan, vaikka välillä pitikin hengitellä syvään. Yksi asikkaista sen sijaan oksensi minunkin puolestani. Hän ei ehtinyt avata pussia, ja sotku levisi hänen käsilleen, märkäpuvulleen ja pitkin kantta. Minulle lankesi kunnia pestä kyseinen märkäpuku muutamaa tuntia myöhemmin.